Tänä vuonna meni Arctic Design Week ohi sairastelun vuoksi. Sehän siis päättyy tänään, ja tapahtumaa on ollut monenlaista. Tänä vuonna olisi päässyt hienojen näytösten lisäksi vierailemaan taiteilijoiden työpajoilla, mutta enpäs nyt päässyt mukaan. Kylläpä harmittaa. En yhtään epäile, etteikö se olisi vieläkin mielenkiintoisempi kuin viime vuonna. Kiinnostuneet, oikaiskaapas tänne katsomaan, mitä hienoa näinkin pohjoisessa saadaan aikaan dissainin saralla.
Sairastelulle saatiin onneksi kuitenkin lopulta nimikin: mykoplasma. Sitä mukaa löytyi lääkitys, joka vei lämmöt ja tykytykset hiiteen. Toivottavasti antibiooteilla saadaan tämä onneton pöpö pois. Palan todellakin halusta jo päästä liikkumaan. Toisaalta nyt on ollut aikaa katsella seiniä ja pohtia sisustusta. Lomalle on suunnitelmissa maalausta ja tapetointia. Tosin, jos sää on hieno, hiihto menee kaiken edelle. Myös olympialaiset on tullut toipilaana vahdattua paremmin kuin koskaan. En tiennytkään mitä kaikkia ihmeen lajeja on olemassa, heh... :D
Viime viikolla saikkupäivänä paistoi ihanasti aurinko, ja kuvailin muutamia yksityiskohtia lisää. Alkaa näyttää todella mustavalkoiselta, mikä miellyttää tällä hetkellä todella paljon. Valkoinen on jotenkin raikas ja musta tuo särmää. Ehkä kaipaan tämän hektisen elämän rinnalle jotakin tosi simppeliä ;) Tosin eiköhän tämä tästä nyt pikkuhiljaa rauhoitu. Alamme jo siirtää ajatukset kesään ja pihaan töiden ja opiskeluiden sijaan.
Tässäpä näitä kuvia nyt kuitenkin. Verhot ovat uudet. Koivuprintit päätyivät olohuoneeseen, vaikka tarkoitin ne ihan muualle. Keittiön paneeliverhot puolestaan pyörähtivät kapoiksi, sillä paneelit eivät sopineet ollenkaan tunnelmaan. Tyynynpäälliset ovat kaikki tekstipäällisiä ja paksua raitaa lukuun ottamatta H&M Homesta. Paksu raita on Pentikiltä ja saamenkielinen teksti on löytynyt joskus jostain jo paikkakunnalta lähteneestä sisustusliikkeestä. Pidän noista saamelaispäällisistä kyllä tosi paljon, kerrankin tekstissä on jotakin oikeaa symboliikkaa eikä vain latteita toteamuksia elämän ihanuuksista. Tai itse asiassa, mistäpä minä tiedän, mitä niissä sanotaan.... mieheni mummo oli suvun viimeinen saamenkielinen, mutta hän meni mullan alle jo kuutisen vuotta sitten. Saa paljastaa, jos joku ruudun takana hallitsee kielen ;)
Huomenna toivon, että viimeisetkin lämmöt ovat laskeneet ja jaksan iloitella mäessä. Olemme varanneet 90 min opetusta lautailuun Oukulla. Tarkoituksena olisi oppia hiukan lisää laudan hallintaa, jotta voimme viikon päästä lomien koitettua käydä vaikkapa Pyhällä, Luostolla tai Suomulla (Kemijärvellä) laskemassa jonakin päivänä. Sormet ristiin, että kukaan ei sairastu tai satu mitään muutakaan yllättävää. Mukavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti