Viime viikonlopun puuhasin verhoja uuteen taloomme. Onneksi sain jonkin verran hyödynnettyä valmisiverhoja ja vanhoja projektejakin. Työhuoneen retrovalaisimen seuraksi kävivät mukavasti ainakin toistaiseksi vanhat unikkoverhot, jotka olen tehnyt viimeiseen opiskelijakämppääni vajaa kymmenen vuotta sitten.
Olohuoneeseen laitoin syksyllä ensin Valillan lilaa ja antariittia olevat kelohonkakankaiset verhot, mutta ne tuntuivat synkiltä. Huone kaipasi jotakin sinistä, ja kepeää. Niinpä päädyin ostamaan samaista Kelohonkaa sinisenä kankaana, ja tekaisin siitä pari 70 cm leveää paneeliverhoa, jotka raikastivat harmaanvävyisen huoneen tunnelmaa mukavasti. Verhon kaverina kuvassa ovat H&M Homen juuttipussukkaan istutettu joulutöhti (joka vielä sinnittelee hengissä) sekä häälahjaksi saatu Pentikin lyhty.
Keittiöön päädyin tekemään verhot niin ikään verhot alusta alkaen. Kankaaksi valikoitui ikkunasta näkyvään maisemaan sopiva Sanna Annukan Kultakero-kangas. Kuviokorkeus kankaassa on huimat 180 cm, mutta siitä sai leikattua ja yhdistettyä vajaa 70 cm korkean ja 240 leveän verhon siten, että kuvio säilyi järkevänä. Täytyy sanoa, että lopputulos miellyttää omaa silmääni oikein paljon. Pidän kankaasta ja sen luomasta tunnelmasta.
Kultakeroa on tällä hetkellä Marimekolla kolmessa värissä. Ainakin joulun alla kangas oli vielä niin suosittua, että itse ostin viimeisen mallipalan liikkeen ikkunasta.
marimekko.fi |
sisustusblogi.fi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti