Ruutupaitaviikko

Tällä viikolla mielessä on ollut vain yksi asu: ruutupaita ja farkut. Sitä olenkin varioinut päivästä toiseen paitaa vaihtamalla ja yhdistämällä sitä erilaisiin saappaisiin ja käsikoruihin. Ruutupaita on sellainen klassikko, että siitä saa koruja ja kenkiä vaihtamalla joko siistin tai rennon yhdistelmän.

Tänään mieli oli ihanan keväinen, kun laitoin tuon parin vuotta vanhan Henkan reilun pastellinvärisen ruutupaidan. Aamulla pakkasta oli vielä yli 10 astetta, mutta silti, kyllä se sieltä tulee -kevät :) Päivät ovat jo tosi kirkkaita. Nytkin aurinko paistaa vielä täydeltä terältä, vaikka kello on jo seitsemän. Kevääseen heräileviä kasveja täällä on turha vielä kukkapenkistä etsiä, sillä kukkapenkin päällä on vielä puoli metriä lunta, heh, Suomi on pitkä maa.

Jäästä on otettu koko ilo irti, kaikki ladut on testattu ja uhmattu jäistä pohjoistuulta. Rinteeseen sen sijaan emme ole päässeet, sillä kaikki lumi on aivan umpijäässä. Minun peppuuni sattui jo sohjoonkin kaatuminen ihan riittävästi, en halua kokeilla, miltä tuntuu vetää lipat jäisellä pinnalla :P

Keväinen ilma tuo kuitenkin ihanasti energiaa, voisin touhuta aamusta iltaan. Kauheasti tekisi mieli pestä talvitakit ja kantaa ne varastoon kevyempien vermeiden tieltä. Aamulla kuitenkin kaipaa kummasti untuvatakkia pelkkään lehden hakuun. Miten ihmeessä nuo yöt ovat noin kylmiä? Myös tekstiilien vaihto polttelee. Esimerkiksi tuo matto on jotenkin niin talvinen, se on paksu villamatto. Tosin jo tuon yhdenkin maton löytäminen olkkariin oli kiven takana. Ellokselta löyty lopulta sopiva 350X200 matto kera sopivan alekoodin. Mistä ihmeestä noin isoja mattoja löytäisi niin, ettei mene koko omaisuus? Saa antaa vinkkejä.

Kirjoittaminenkin on jotenkin niin nopeaa nyt. Saa se kyllä ollakin, sillä kahden viikon päästä pitäisi jättää lopullinen tutkimussuunnitelma. Huh, kylläpäs jänskättää tämä uusi elämänvaihe, pääsen jo kuun lopulla mukaan tohtoriseminaareihin. Nyt täytyisi vain viilata tuo hakemus valmiiksi. Se on tosin aika vaikeaa, sillä en ole vieläkään kertonut miehelleni.... Kaikki pitäisi aina kertoa heti, ettei niistä kasva isoja möykkyjä. Ehkä näytän sitten hyväksymiskirjeen, en tiedä.

Ei hän varmaan pahastu, olenhan kirjoitellut tähänkin asti. Jotenkin nyt on vain niin paljon meneillään, että en kehtaa sanoa aikovani aiheuttaa lisää kaaosta elämään. Eikä se hömpsö tietenkään tätä blogiakaan lue, ajattelin pääseväni helpolla, jos hän lukisi uutiset täältä ;) Noh, nyt täytyy mennä nauttimaan elämäni ensimmäinen Pulled Pork ja etsiytymään unten maille. Huomenna on työpaikan pakollinen koulutus, murrrrr.... tykkään koulutuksista, mutta vain vapaaehtoisista.