Tulihan se joulu lopulta, kalenteriin ja sydämeen. En ole oikein koskaan ennen tätä vuotta pitänyt
kyseisestä kappaleesta. Jotenkin vasta tänä vuonna aloin kuunnella sanoja, kuultuani kappaleen riittävän monta kertaa ja hoksasin, että siinä on ihan mukiin menevä sanoma. Sydämeenhän se joulu pitäisi saada, vaikka joskus tuottaa päänvaivaa, kuka on missäkin ja milloinkin mihin aikaan. Jouluun liittyy niin paljon toiveita ja odotuksia. Tänä vuonna ei päästy joulustressin kanssa edes kunnolla kierroksille, kun valmistautumisaikaa oli koko viikonlopun ajan.
Kun valmistautumisesta selvitään, aatto on parhaimmillaan tosi rentouttava. Kävimme aamulenkillä mieheni kanssa. Sen jälkeen tulimme puurolle ja joulurauhan julistukselle minun kotiini. Hetken mielijohteesta katsoimme suomalaisen elokuvan, olimme vain ja nautimme suklaasta ja kynttilöistä. Mieheni lähti jo omaan lapsuudenkotiinsa kinkulle, minä jäin omaani kalkkunalle. Pian suuntaamme hautausmaalle, sitten käynen kävelyllä kuunnellen ilmasiltaa eli muualla asuvien tervehdyksiä. Illan päätteeksi suuntaan mieheni kotiin juustoille ja viineille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti