Kaikki rakkauslaulut ovat laulaneet viime viikon vain yhtä sanomaa: ero on tullut ja rakkautta kaivataan. Olemme synkistelleet jokaisen laulun kohdalla, lopulta jopa nauraneet, kun jokainen laulu, kuva ja tv-ohjelma tuntuvat muistuttavan vain yhdestä asiasta. Ero lamaannuttaa. Siitä johtuu bloggaustaukokin.
Me emme ole eronneet. Painvastoin, jotenkin nyt taas muistimme, miksi olemme yhdessä ja olemme vaalineet arjen pieniä hetkiä. Kaikki isot ja pienet työasiat, esseet ja menot ovat tuntuneet paljon vähäpätöisemmiltä kuin yhdessä oleminen ja pienten arkisten toimien tekeminen yhdessä.
Ero liippasi läheltä. Se muutti kaikki perhekuviot. Ensimmäisenä tuli mieleen joulu. Miten sitä nyt vietetään? Mihin laitetaan se nyt ylimääräiseksi jäänyt lahja, joka juuri ehdittiin ostaa? Entäpä Puolan tuliaiset? Kukaan muu ei tunnu olevan asiasta yhtään niin järkyttynyt, ei edes pari itse. Olihan se toki aavistettavissa, mutta silti yllätys.
Mitä tapahtui? Rakkaus loppui. Kasvoivat erilleen. Tarvitsevat taukoa. Ettei tarvitse katua. Kaikki nuo ovat niin tuttuja syitä, yleisiäkin varmaan. Mutta mistä se kaikki alkoi... Olemme itse aina nauttineet arjesta, ehkä siitä löytyy onnemme ydin, kohta 10 vuotta yhdessä -tai vasta, vanhempamme ovat olleet jo yli 40 vuotta. Elämä on arkea. Jos yhteisestä arjesta ei löydä syytä juhlaa, niin rakkaus varmaan loppuu ennen pitkään. Tänään juhlimme isänpäivää. Oli mukava mennä perheiden luo ja viettää aikaa yhdessä. Koskaan ei tiedä, milloin näkee jonkun viimeisen kerran. Nautimme naurusta ja höpötyksestä jotenkin aidommin kuin pitkään aikaan, ei ollut kiire mihinkään.
Kuvitus on viime viikolta. Palkitsin itseni uudella paidalla. Niin teen, kun olen iloinen tai surullinen tai olen saavuttanut jotakin. Viime viikolla tarvitsin piristystä, psykologi olisi varmaan kauhuissaan, mutta who cares, tätä minä tarvitsin tervettä eli ei. Se on Hunky Doryn ihanan lämmin neule pienellä yksityiskohdalla. Farkut ovat huippumukavat H&M:n uudehkot housut, tykkään vetskariyksityiskohdasta. Villasukat ovat pakollinen paha, kun on lattialämmitys sähköllä ja kukkarossa asuu aina pikku matti...Tuoli on puolestaan lempiyksityiskohtani talossamme, sävyt sopivat juuri hienosti taulun, tuolin ja tyynyn välillä. Löysin tuolin isäni ullakolta. Luulin, että sellaista tapahtuu
vain sisustuslehdissä, pelastetaan roskalavalta vanhoja huonekaluja,
mutta näemmä joskus "dreams come true". Kirjat puolestaan ovat niitä, joita meillä nyt luetaan. Vierekkäinen pitäisi taas alkaa kirjoittaa esseetä. Essee. Se on oikea kirosana jo meillä. Onneksi upea arktisen professori Lassi Heininen oli keksinyt suoritustavaksi roolipelin. Olimme UNEP:n kokouksessa ja keskustelimme öljynporauksesta. En ole pitkään aikaa työskennellyt yhdenkään esseen parissa niin intensiivisesti ja oppinut niin paljon. Se virskisti. Hyvää isänpäiväviikoloppua ja reipasta räntäsadeviikon alkua. Joulu avataan viikon kuluttua, luontokin saisi jo rauhoittua talveen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti