Minun omaisillani on muita harrastuksia joten aika harvoin kukaan heistä alkaa kuvata. Viime viikonloppuna sain kuitenkin isäni nakitettua hauskaan kuvaussessioon. Harrastamme molemmat kuvausta, joten kuvaaminen oli huippuhauskaa. Käytössä olivat heijastimet ja kaikki vaadittavat härpäkkeet, harvinaista herkkua. Luovuuskin puhkesi kukkaan, hypittiin ja roikuttiin sydämemme kyllyydestä. Tavoitteena oli kuvata Kemijärven kummitädille mie ja lamphan pie, joka on keritty tuohon villapaitaan. Kummitädin lampaat, R.I.P, ovat nyt lankoina suvun naisten päällä. Kummitäti on uskomaton neuloja, rakastan tätä villaliiviä. Ette usko, miten lämmin se on, ja värikin on hyvä, hyvin on lammas karvansa valinnut. Myös haju on toistaiseksi autenttinen, heh, mutta se haihtuu. Tämä jos mikä on aitoa materiaalia."Mä haluun jotain aitoo...", totesi yksi teini taannoin. Hän taisi kiteyttää tulevan trendin, epäaito ja digitaalinen alkaa pikkuhiljaa herättää vastareaktioita. Ihmiset haluavat palata juurilleen asiassa kuin asiassa. Kiistelin isäni kanssa vastikään siitä, saako keskellä metsää asuva kummitätini koskaan naapureita. Minä olin sitä mieltä, että saa. Kun etätyö ja ostaminen internetistä ovat arkipäivää, kuka tahansa haluaisi ostaa kolmen aarin järvenrantatontin tädin naapurista, minä ainakin. Jos haluatte tietää, minkälainen tämä kummitädin paratiisi on, katsokaapas YLE2 keskiviikkona kello 21.00, ensi viikosta alkaen Kemijärven Taivaan tulista alkavat uudet jaksot, siellä vilahtavat minulle monet tutut rakkaat maisemat. Sarja on erinomaisesti tehty, kaikki menee kuin oikeassakin elämässä, paitsi hiukan hitaammin se oikea elämä kyllä Kempassa rullaa. Yksi asia kautta aikojen on kuitenkin mennyt pieleen, tehtäkön selväksi, että otsikon toteamus ei mennyt sarjan otsikoijilta toisella tuotantokaudella aivan oikein. Tuo lausahdus olisi rovaniemeä, aito menisi näin: Mää, nää ja lampaan pää-ä-ä-ä-ä-äää.... ;) Semmoista ajatuksenvirtaa tämän viikon alkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti